Elämää

Kaiken tämän pahansuopaisuuden maailmassa

ärsyynnyn

rauhoitun

lepyn

otan osaa "heille"

Haen elämästä positiivisia asioita

katselen valonsäteitä jotka saavat kaiken pölyn näkymään

pinnoilla,

pieniä sormenjälkiä lasipinnoilla,

rakasta uhmakasta melkein 2-vuotiastani.

Niin täydellisen ihanaa,

mitä elämä olisikaan ilman noita kukkamultia tuossa

lattialla, mitä ilman 

sormenjälkiä ikkunassa.

Ei mitään!

Rakastan kauneutta, visuaalista, mutta myöskin 

juuri noita sormenjälkiä.

Elämän jälkiä.

Haen voimaa valosta, kevään tuomista väreistä,

kauniista vaatteista,

ihanista ihmisistä.

Maailmalle olet vain joku, mutta jollekin koko maailma.