torstai 1. syyskuuta 2011

Voihan Pingu!


Voihan Pingu, sanon minä!
Tööt, Tööt!!
: D

Minea rakastaa katsoa Bingua, tuota hauskaa
binguperhettä jossa puhetta ei juurikaan ole.
(toinen suosittu on Myyrä)
Hauskaa kun dvd:n alussa saa kuitenkin valita kielen,
törähdykset on varmaan eri maissa vähän erillaiset. ; )

Ruotsin tuliaisina toin neidille Pingu pehmolelun ja 
siitä onkin tullut niin rakas!
Se viedään päiväkotiin joka päivä ja
tuodaan vastaavasti kotiin joka iltapäivä.
Sen kanssa nukutaan, sitä imeskellään ja nuohotaan.
: )

Pingu sai pikkusisaren kun löysin kirpparilta
4e:lla pienemmän sellaisen.
Voi sitä riemua, pingulla on nyt sisar. : )
Nyt molemmat kulkee mukana.



Minea muutenkin tykkää kaikista pehmoleluista.
Illalla sängyssä on useampi saattelemassa neitiä
unten saarelle.
Toinen neidin unikaveri on oma peukku!
No siinä asiassa ei ole omena kauas puusta pudonnut,
nimittäin olemme miehen kanssa molemmat syöneet pekkua lapsena.

Hammashoitajalta tuli noottia asiasta, mutta
se ei ole niin helppoa luopua tuosta mukana kulkevasta kapistuksesta.
Vinkkejä otetaan vastaan, jos jollakulla kokemusta asiasta.

Mukavaa loppuviikkoa
Marika




5 kommenttia:

  1. Pingu on ihana! Meillä sitä katsotaan hartaudella, niin kuin myös myyrää, maija mehiläistä & pipsa possua. :) Meillä pehmot eivät niinkään tee kaupaansa (tosin niitäkin on, ja niillä kyllä leikitään), mutta ehdoton on oma "ilmapallokassi". Eli nimikkokassi joka täynnä ilmapallo lörtstyjä. Tiedä häntä mistä tuokin muodostunut :D Mutta ilman sitä EI mennä nukkumaan. Peukkujutusta ei ole minusta vinkkiä antamaan...

    VastaaPoista
  2. Mun mielestä lastenpsykiatri jari Sinnkonen sanoi hienosti peukkulapsista:
    (lainattu jostain artikkelista, en muista mistä):

    Sillä edellytyksellä, että asia säilyy puhtaasti meidän välillämme, tunnustan, että imin itse peukkua lapsuudessani. Siksi minulla on peukun imijöille "soft spot", ja suhtaudun heihin suurella laupeudella. Imekööt peukkuaan, ei se siitä mihinkään sula! Tosin lapseni kysyivät minulta pienenä, miksi molempien peukaloitteni päät ovat niin litteät ja muutenkin omituiset muotoiset.

    Joku hammaslääkäri saattaa olla kauhuissaan vastauksestani, ja toki hammaslääkäriltä kannattaisi kysyä, minkälaista haittaa peukalon imemisestä on hampaille. Saamani tiedot aiheesta ovat ristiriitaisia. On kuitenkin kohtuutonta vahtia lasta, jotta hän ei imisi peukkuaan. Pakkokeinoja tai rangaistuksia ei mielestäni pitäisi ollenkaan käyttää, eihän lapsi vahingoita käytöksellään ketään.

    Tällaisesta asetelmasta tulee helposti tahtojen taistelu, eikä kotona ole kohta kenelläkään kivaa. Tyttö tarvitsee peukkunsa rauhoittuakseen, eli se on hänelle niin sanottu siirtymäobjekti. Sallittakoon peukun imeminen hänelle – niitä on paljon vaarallisempiakin rauhoittavia aineita.


    En ole muuten aiemmin kommentoinut blogiasi, mutta tiivistän tämän nyt kaikki "kerralla":
    Ihana blogi, Minea on huippusöpö, ja pidän tyylistäsi kirjoittaa. Sinusta huokuu aito onnellisuus ja se että olet hyvä ihminen ja äiti. Toivon vilpittömästi kaikkea hyvää uudelle yrityksellesi!
    Maija

    VastaaPoista
  3. Eilen näin ratikassa about 6-vuotiaan joka imi äitinsä sylissä peukkua ja se oli aika hämmentävää. Mutta enpäs keksi siihen mitään ratkaisiuakaan. Tuo Sinkkosen kommentti on jäänyt minunkin mieleeni aikoinaan, vaikkei meillä ole peukku-lapsia ollutkaan.

    Onko Minean nenään käynyt joku pipi? Ihan näyttäisi siltä =(

    Nöpöllä on noita pehmoja aina sängyssä ja yksi tarhassa. Ovat söpöjä.

    Meidän esikoinen oli hulluna pehmoihin varmaan 10-vuotiaaksi. Ihana poika ♥

    VastaaPoista
  4. Inka;

    Hauskaa että lapsilla on erillaisia "omia tärkeitä juttuja" : D
    Mun veljellä oli pienenä korvanaru jota pyöritti korvassa aina kun rupesi väsy tulemaan. : )

    Ano;
    Voih, niin lohduttavaa kuulla ja ihan herkistyi lukemaan, että tätkin mieltä voidaan olla. Kaunis kiitos tästä ja kauniista sanoistasi. Toit hyvän mielen päivääni ja toivon sitä myös sinulle! : )

    Vitsi mikä ihana lukija...

    Jarna;
    Juu, onhan se vähän noin isolta lapselta, mutta sallittakoon se hänelle. Ehkä Suomen pitäisi olla vähän lapsimyönteisempi maa.

    Juu, Minea löi sen jossain ulkona. Ei me ees tiedetä missä. Itkua ei ainakaan tullut. Kun neidiltä kysyy että missä tuli..neiti tarinoi mitä ihmeellisempiä juttuja. : )

    Minealla taas on jäänyt nukkeleikit pois, vähemmän niillä leikkii.

    VastaaPoista
  5. Hei!

    Meidän tyttö imi peukkua tosi paljon ja sitkeästi. Mikään muu ei auttanut YHTÄÄN paitsi kynneli (jonka nimi on muuten vaihtunut, olisiko joku stop'n grow nykyään, en muista varmaksi). No yksi purkki sitä käytettiin ja siihen loppui, ei enää imeskellyt sen jälkeen eikä myöskään vaikuta kovin traumatisoituneelta asiasta ;)

    VastaaPoista