Eilen siis oltiin vanhimman poikani ensimmäisessä jääkiekon sarjapelissä.
Poika on harrastanut jääkiekkoa vasta 2kk varsinaisessa seurassa ja
muuten ihan omaksi ilokseen pikku pojasta lähtien.
Poikaa jännitti ihan selvästi sinne lähdettyämme ja
se myös näkyi kaukalossa.
Ei ihan uskaltanut tapahtumien keskipisteeseen mennä,
onhan tuo aika hurjaa menoa.
Muutehan poika on aina ollut rämäpäinen,
mutta nyt ihan selvästi arasteli ja ei oikein tiennyt paikkaansa kentällä.
Mutta hienosti se muuten meni.
Kyllä se siitä lähtee kun saa vähän kokemusta.
Poika oli vähän allapäin koko loppuillan ja kapusikin oikein
äidin kainaloon väsymyksestä ja hienoisesta pettymyksestä.
Muut pelaajathan ovat jo harrastaneet lajia kauemmin ja
heille se olikin tuttua rutiinia.
Joukkuehan voitti pelin.
Ei siis lähdetty samoista lähtökohdista ja sehän otti meidän kunnianhimoisen
jääkiekkoilijamme päähän.
Olisi pitänyt heti olla hyvä tai ei ainakaan huonoin! ; )
Noh..äiti lohduttaa.
Minä joka ekaa kertaa myös kaukalonlaidalla jäähallissa seisoin,
yllättyin kuinka "oikeilta ja isoilta" pelaajilta nuo pienet pojat kaukalossa näyttivät.
Äiti oli ylpeä pojastaan! : )
Tai on aina saanut olla, varsinkin urheilussa.
( muutehan poika on joskus vähän liian suulas ja jääräpäinen! ; ) )
Poika harrasti painia aikoinaan ja sai monta mitallia.
Mitalleja on tullut myös skeittauksessa ja yleisurheilussa.
Ja koulujenvälisissä uintikilpailuissa.
Lumilautailuakin on harrastettu viime talvesta lähtien.
Jalkapallo on toinen rakas harrastus näistä joukkuepeleistä.
Kovin on monipuolista tämän pojan aktiviteetit.
Häntä ei ole kyllä koskaan tarvinnut hoputtaa urheilemaan vaan
se on hänelle itsestäänselvyys ja ilman ei voisi elää.
Hyvä niin!
Tämä laji ei ole kyllä mikään "halpa" laji!
Varusteet on kalliita ja seuran maksut aika huikeita verrattuna moneen muuhun lajiin.
Ja meillä kun nuorempikin harrastaa samaa lajia.
Tai hänellä vielä vähän "ei tiedä harrastaisiko vai ei" vaiheessa.
Pakkohan ei ole, mutta jos maksut ehditään maksaa niin sinne on sitten mentävä.
Minea jaksoi hetken ihmetellä peliä, mutta sitten jo kiinnosti ihan muut asiat!
Pohjalaista tyttöä kiinnosti kiiparoida katsomossa ja
juosta penkkejä pitkin ja poikin. ; )
Mukana oli myös sisarusten pikkusisko isänpuolelta ja meillä olikin
esikoiseni kanssa pelin katsomisen lomassa vahdittava näitä kahta
viipeltäjää.
Onneksi olin varautunut vähän lahjomaan nameilla..
Ottelun loputtua odottelimme poikia loppuveryttelystä ja
Minean kohokohta olikin tuo jäällä kulkeva härveli!
Miksi tätä oikein kutsutaan? : )
Koko päivähän tässä meni ja muutamassa kupassakin ehdimme käydä.
Sinne po.p liikkeeseen emme ehtineet..se oli jo kiinni. : (
H&M:ltä tarttui mukaan muutama pikku juttu eli kovin laiha oli saldo vaatteiden osalta tältä keikalta.
Illalla kaaduimme sänkyyn kaikki vuoron perään.
Mukava päivä, mutta kovin vei voimat.
Ajokilometrejäkin taisi tulla lähemmäs 140km.
-Martze-
