Tänään tuli sp viesti, että kaikki Pomp de luxin vaatteet -70%
Paljon ei ollut valikoimaa enää jäljellä, mutta meille lähti nämä
Kultainen takki koossa 104cm
Katsotaan onko ensi talvena aivan liian iso, mutta hintaa tälle jäi vain 20e niin
en voinut vastustaa.
Kaksi hattua ensi talveksi, tämä ja sama tumman harmaana.
Sitten pari boleroa ja yhdet haalarit.
Muutama juttu meni ohi suun, täytyi olla nopea jos meinasi haluamansa saada.
: )
Meidän kaikki välikausivaatteet on eteisen lattialla pitkin pituuttaan ja neiti on ollut
koekaniinina koko illan.
Virtaa piisaa ihmeellisen paljon vaikka päiväkodissa olikin nukkunut vain 20min.: /
Neljän aikaan sitten nukahti autoon, ennenkuin ehti päiväkodin pihasta kääntyä pois.
Aika raskas päivä pikkuisella ollut.
Itku tuli heti kun meidät näki..silkasta väsymyksestäkin jo.
Voi pientä..
Kuinkahan kestän tämän rääkin jättää itkevä lapsi joka aamu hoitoon??
Toinen näyttää niin hätääntyneeltä ja pelokkaalta.
Minustakin on näin vanhemmiten tullut tosi herkkä.
Joku ihmeen hormonaalinen muutos tapahtui tässä viimeisessä raskaudessa,
hiuksetkin alkoi kihartua jotka yleensä ollut tikkusuorat!
: D
Toivotaan, että se hoitoon jättäminen/jääminen helpottuu ajan myötä, sekä sinulle että Minealle.
VastaaPoistaMä muistan, kun Jenni aloitti päiväkodissa (oli silloin noin 1,5 vuotias), niin ensimmäiset viikko tai pari oli vaikeita ja jäi itkien hoitoon mutta nopeasti se itkeminen loppui ja tyttö tottui siihen, että on muutaman tunnin siellä ja sitten äiti hakee kotiin.
Voi rukkaa. :-( Meillä oli myös eka tarhapäivä (tyttö 3/09) ja vaikka oli vain puolikas päivä näin aluksi, niin kyllä se taisi äidillä kovempi ikävä olla. Uusi alku taitaakin ottaa aika koville, arki kokee kuitenkin suuren muutoksen. Mutta näillä mennään.
VastaaPoistaTsempityksiä sinne! Toivottavasti pian helpottaa. :-)
-J-
Voi pientä. :(
VastaaPoistaJaksamisia teille molemmille, kyllä se siitä ihan varmasti helpottaa!
Ja niin, ihania löytöjä olet tehnyt ja kiva, kun pipo oli mieluinen! :)
No voi pikkuista. Mutta uskoisin, että aika nopeasti hän tottuu ja sopeutuu. Äidille varmasti kova paikka pitkään.
VastaaPoistaJa ihana toppatakin olet bongannut.:)
Voi reppanaa...Meidän Nöpöllä oli monta kuukautta vaikeaa ja minulla vielä vaikeampaa. Lopulta oli pakko tehdä niin että mies vei, kun olin niin huonona joka aamu ettei opiskeluista meinannut tulla mitään...Mutta jossain vaiheessa se pahin meni ohi onneksi. Mutta kyllä nykyisinkin on lomien jälkeen jonkin verran itkua ja sanotaan ettei halua tarhaan, vaikka siellä ihan kivaa sitten onkin.
VastaaPoistakiitos kaikille tsempeistä! Mitä tekisin ilman teitä!! <3
VastaaPoistaMinähän itkeä vollotin aamulla, kun neiti lähti..oli paha olo jo tietäen kuinka siinä kävisi. Vaikka neiti on aika reipas muuten, mutta ainoastaan kun me olemme paikalla.
On kovin kiinni meissä..ainoastaan muutaman muun ihmisen kanssa jää itkemättä.
Noh pakko se on vaan elää tämäkin vaihe..jälleen!
Muistan kun esikoiseni jäi aluksi muitta mutkitta hoitoon ja parin viikon päästä alkoi huomata, että tämä on "jokapäiväistä"
Aamulla itkettiin hetki ja kun menin hakemaan neitiä pois, alkoi neiti syödä hiekkaa. : O
Jonkilainen protesti "kun minut tänne jätit, syömpä hiekkaa!" Mutta se meni nopeasti ohi..
Pojat menivät helpommin, keskimmäinen olikin vain puolipäivä tarhassa aluksi. Oli niin vilkas, että vain tykkäsi lasten seurasta. Nuorimmaisella pojalla oli hoitaja kotona ekan puoli vuotta, joten sekin meni kivuttomasti.
Pääsivät sitten kaikki päiväkotiin ja nuorimmainen poika olikin silloin juuri Minean ikäinen. Oli kaikkien lellikki, koska hän oli ainut sen ikäinen tarhassa. Muut lapset olivat 3v ja ylöspäin. Tytöt niin tykkäsivät hoitaa, mutta poika oli itse vähän toista mieltä ; D
Täällä oli aikamoinen hässäkkä saada neiti nukkumaan. Raivoisi ja potki, eikä millään olisi halunnut nukkumaan. Väsy meni sitten ööveriksi. Sisukas lapsi, mutta vielä sisukkaampi äiti : D Nyt onnellisesti nukkuu..
Muistan kuinka hankalaa meilläkin se alku oli kun Eevi jäi itkemään perään. Itku oli kyllä loppunut heti kun äiti katosi näkyvistä, mutta itselle jäi aina paha mieli. Äkkiä se neiti sitten tottui ja nyt ei maltettaisi enää lähteä kotiin :)
VastaaPoista