maanantai 2. huhtikuuta 2012

Viikonloppuna


Meillä oli kiva viikonloppu.

Ulkoiltiin ja yritettiin opetella ajamaan pyörällä jonka Minea sai jo viime vuonna lahjaksi, mutta pyörä ei ole
kiinnostanut juurikaan viime kesänä sillä kerran kaaduttuaan. Minea on aina ollut vähän arka tällaisissa "hurjissa" lajeissa.
 

Minea osasikin jo polkea vähän matkaa itsekseen jos ei olisi niin kiinnittänyt huomiota jalkoihinsa, 
mutta aina kun rupesi jalkojaan katsomaan, taito katosi ja jarrut oli päällä koko ajan! Huoh..
Neidin mielenkiinto loppui sitten siihen kun ei päässytkään eteenpäin HETI, mutta ensi kerralla opetellaan taas ja luulen että oppiminen ei ole kaukana.

Koska teillä opittiin ajamaan pyörällä?

Mutta pihalla juostiin, ihmeteltiin minne se lumi meni ja käytiin hiekkalaatikolla joka oli ihan jäässä.
Luontokin näyttää niin karulta, vaikea uskoa että se herää eloon ihan pian..


Meillä kävi mummi ja vaari sekä serkut kylässä.
Pöydässä oli herkkuja ja pääsiäisnameja joten riemua riitti.

Meillä ei vielä täällä virvottu vaan se tapahtuu vasta ensi lauantaina.
Miksiköhän etelässä virvotaan eri aikaan kuin täällä? Tietääkö joku?
Tänään kylvettiin kuitenkin pääsiäisruohoa, toivon mukaan ehtii kasvaa ennekuin pääsiäinen on ohi ; )
Minea tiputteli siemenet multaan ja sanoi että päiväkodissakin on multaa.
Ehkä sielläkin on kylvetty jotain..


Sunnuntaina kävimme paikallisilla messuilla ja kirpputorilla.
Ajeltiin vähän sen päälle, katsoen uusimpia asunto-alueita, meistä on kiva katsella uusia taloja ja pihoja. 
Taloja löytyy kyllä niin moneen makuun ja kaikille varmasti löytyy jotain. 
Minun haaveenani on joskus rakentaa se minun haaveiden koti sillä tätä nykyistä taloa emme ole itse rakentaneet vaan ostaneet valmiina. Nähtäväksi jää toteutuuko unelma joskus..
Lopuksi piipahdimme syömässä lounasta.




Tästä on hyvä taas aloittaa uusi viikko!
Huomenna taas kaupan kimppuun, pakkaamista, sähköposteja, messujen suunnittelua ym.


MUKAVAA VIIKON ALKUA KAIKILLE!


9 kommenttia:

  1. Pyöräily on tosiaan sellainen laji, josta mäkin olen miettinyt että lapsen luonne on tosi iso tekijä siihen koska sen oppii...

    Meillä esikoinen on liikunnallisesti tosi innokas ja rohkea tyttö ja kun hiukan vajaa kaksivuotiaana ostin hänelle polkupyörän, tyttö paineli sillä saman tien menemään. Ilman apupyöriä hän oppi ajamaan pari kuukautta ennen kuin täytti neljä.

    Nyt opetteluvuorossa on meidän rauhallisen varautunut poika, joka pitkään ei uskaltautunut edes pyörän selkään (vaikka potkypyörällä on painellut tosi hienosti jo 1,5-vuotiaasta saakka). Vasta nyt aivan viimeisen parin kuukauden aikana juuri kolme vuotta täyttänyt poika on uskaltautunut polkupyörän selkään ja osaa sillä varovaisesti lyhyitä matkoja polkeakin.

    On jotenkin tosi hauskaa seurata miten lapsen luonne näkyy niin selkeästi monessa eri tekemisessä! :)

    VastaaPoista
  2. Meillä on jännä, kun virvotaan niin ku eilen, mut naapuripaikkakunnalla vasta viikon päästä.

    VastaaPoista
  3. Meillä Lispe oppi ajamaan pyörällä 2v ikäisenä, eli viime kesänä, ja isosiskonsa taas (kunnolla) 4v kesänään. Jokainen ajallaan, kaikki oppii ennemmin tai myöhemmin :).

    Tosi kaunis tuo Minean asu!

    VastaaPoista
  4. Se on jännä miten Suomessa on monenlaisia kulttuurisia eroja. Ne jaksaa joskus ihmetyttää kun saattavat paljonkin poiketa seutukunnasta toiseen.

    Eräs sellainen on esim. pääsiäiskokko kun itse olen tottunut, ettei kokkoja poltella kuin vain juhannuksena, ainakaan Lapissa.

    Entäs sitten murresanat, vielä edelleenkin mieheni, jonka kanssa olemme olleet yhdessä noin 10 vuotta kysyy murresanaa käyttäessäni, että: "Mitä, mitä se tarkoittaa?". Tässä eräänä päivänä kiireessä annoin miehelleni lapsemme puseron käteen ja sanoin, että: "Laitatko lapposille" ja tämä pirkanmaalaistunut Keski-Suomen kasvatti jäi ihmettelemään kuulemaansa : )

    Hannele

    VastaaPoista
  5. Meillä Emilia viime viikolla taisi ensimmäistä kertaa polkea itse pyörää. Aikaisemmin on vain istunut kyydissä ja pyytänyt työntämään :o)

    Täällä rannikolla virvotaan myöskin vasta viikon päästä. Ruotsinkielisillä alueilla ainakin on näin, en sitten tarkemmin tiedä millä alueella te asutte... mutta heti Salossa, noin 60 km täältä, on heti toisenlaiset perinteet ja siellä virvottiin jo nyt viikonloppuna.

    VastaaPoista
  6. Virpominen ja lankalauantain noidat

    Palmusunnuntain perinteeseen kuului rajan taakse jääneessä Karjalassa sukulaisten ja hyvien ystävien virpominen. Sunnuntaita kutsuttiin sen vuoksi virposunnuntaiksi.

    Virpovitsat valmistettiin pajunoksista jo hyvissä ajoin. Ne koristeltiin erivärisin paperiruusukkein ja höyhenin ja palmusunnuntain aamuna lähdettiin pyhäkoltuissa virpomaan kummit, sukulaiset ja lähinaapurit. Jokaisella perheellä oli oma virpolukunsa, joissa toivotettiin yleensä terveyttä ja kaikenlaista muuta hyvää virvottavalle. Vitsa annettiin virvottavalle ja palkan hakuun tultiin seuraavana pyhänä eli pääsiäissunnuntaina, joissakin paikoin pääsiäislauantaina.

    Länsi-Suomessa liikkuivat pääsiäisen aikaan puolestaan pääsiäisnoidat eli pääsiäisämmät, joita myös rulleiksi tai trulleiksi kutsuttiin. Noita-perinne on vanha pakanallinen perinne ja jo 1800-luvulla lapset kiersivät lankalauantaina kylillä rulleiksi pukeutuneina. Perinteeseen kuuluvat myös pääsiäiskokot eli pääsiäistulet, joita on sytytetty noitien torjumiseksi.

    Toisen maailmansodan jälkeen siirtokarjalaisten mukana tullut virpomisperinne sekoittui läntisen trulliperinteen kanssa. Tänä päivänä ovikelloa soittelevat virpojat ovat pukeutuneet noidiksi ja vaativat palkkansa saman tien. Eikä virvottavan tarvitse olla sukulainen, tai edes muutenkaan tuttu. Monet pitävät pääsiäisnoitia suorastaan pienenä riesana ja näiden kahden perinteen sekoittaminen on ollut pitkään puheenaiheena keskustelupalstoilla.

    VastaaPoista
  7. Moikka, meillä täällä etelä-suomessa suomenkieliset virpovat palmusunnuntaina ja ruotsinkieliset vasta tänä viikonloppuna. Meilläkään ei vielä tänä vuonna virvota.

    Adéa sai pyörän hieman ennen 2-vuotis synttäriään ja se kesä ja syksy meni kyydissä istuessaan. Sitten viime, 3-vuotis, kesänään oppi polkemaan. Tänä kesänä sitten yritetään ilman apupyöriä.

    Ihana tuo Minean mekkosetti ja ihana ihana mekkotakki. -Tiina

    VastaaPoista
  8. Niin kuin anonyymi tuossa jo sanoi niin virpominen kuuluu palmusunnuntaihin (Jeesus ratsasti Jerusalemiin ja ihmiset ottivat hänet vastaan kuin kuninkaan heiluttaen palmunoksia).

    Noidat kuuluvat trullaamiseen eli länsirannikolle Ruotsista tulleeseen perinteeseen, jossa lankalauantaina peloteltiin naapurin karjaa...näitä kahta perinnettä ei pitäisi sotkea toisiinsa. Siksi aivan eri päivät kun kyse on aivan eri perinteestäkin.

    S.

    VastaaPoista
  9. Meillä oppi esikoinen ajamaan ilman apupyöriä 4-vuotiaana (en kuollaksenikaan muista, milloin oppi apupyörien kanssa polkemaan) ja toinen sitten viime kesänä 4,5-vuotiaana oppi vasta apupyörien kanssa polkemaan, eikä mitenkään hyvin vielä viime kesänä polkenut. ;)

    VastaaPoista