Ikävä

Reissusta palaaminen on aina yhtä ihanaa vaikkakin toisaalta haikeaa

kun pitää lopettaa se loma.

: D

Mutta oma koti kullan kallis sanonta osuu kyllä niin kiven kantaan!

Kotona odotti taas kotityöt, pyykinpesua ja talon siivousta.

Ja kaikki ihanaiset lapseni taas koolla.

Minea aivan häkeltyi paluustani, oli koko ajan minun sylissäni ja hiljaa, jopa ujosteli.

Tänään luin loppuun kirjan jonka lainasin Espanjassa asuvalta ystäväni ystävältä.

Minea sitten kysyi mistä kirja oli ja mistä se kertoi.

Kerroin että lainasin sen Espanjasta ja että se täytyi palauttaa.

Minea ääni väristen ja itkua pidätellen siihen.."mutta kun tulee ikävä!"

Minun pikkuiseni luuli että palaan nyt Espanjaan paluttamaan kirjaa.

"voi sinua, en minä sinne enää lähde"

Ihan äidillekin tuli tippa silmään liikutuksesta, kuinka toisella oli ollut niin kovin ikävä.

 Sitten me taas halailtiin.

Tänään jo oli reipas oma itsensä, katselin kuinka reipas neiti hänestä olikaan tullut.

Laittaa jo vetoketjunkin ihan itse kiinni, laittaa siis alkuunkin itse.

Ja auttaahan ei saa.

Pukee kaikki vaatteetkin itse, kovalla tarmolla ja juoksee pihalle muiden perään.

Minea on oppinut ajamaan polkupyörällä, tosi vauhti on vielä hidas ja minun täytyykin aina välillä

käydä tuupaamassa vauhtia lisää.

Tänään sitten kaaduttiinkin ensimmäisen kerran pyörällä, koska pyörän apupyörät on surkeat.

Uudet apupyörät olisi siis hankintalistalla.

Minealla päällä Mayoralin huppari ja Espanjalaisen Charagan hame.

Viimeisenä päivänä löysin heidän liikkeensä yhdeltä sivukujalta ja ostin muutamia kivoja juttuja.

Alennusmyyntikin oli jo alkanut.

Merkki on minulle vieras, ekaa kertaa törmään siihen.

Pojat ovat taas innostuneet skeittamaan.

Polvet mustelmilla..

ja sitä isompi edellä niin pienempi perässä..

Ja lopuksi pieni huilitauko.