lauantai 5. tammikuuta 2013

Tästä se taas..


alkaa sujua, ihan siis arki.
Viimeinen viikko on ollut aika haasteellinen.

Tänään on ensimmäinen päivä kun tuntuu ,että flunssa alkaa hellittämään.
Pää ei ole enää niinkuin haminan kaupunki ja vesitipat eivät noku nenästä.
Nukuttuakin sain kohtalaisesti.

Elämä alkaa siis voittamaan!

Minealla on kuuri päällä ja sekin loppuu huomenna. Korvathan siellä sitten vaivasi
kun lääkärissä käytiin.
 
Tänään varastolla käydessäni kuulin jopa lintujen viserrystä ja tuntui, että kevät on jo ihan nurkilla..
Niin olisi luullut jos ei katsoisi kalenteriin. : )

Tänään miehen kanssa myöskin mittailtiin neidin pituutta ja painokin otettiin jo
lääkärissä käydessämme. Pohdinassa on mitä vaatekokoa sitä pitääkään ensi kesään neidille ottaa.
Kaivettiin neuvolakortti kaapista ja todettiin että hupsista; 
neidille on tullut noin 5cm pituutta eli nyt jo 107cm pitkä ja paino on laskenut sitten viime neuvolakäynnin.
Kyllähän sen on huomannut ,että neiti on hoikistumaan päin, mutta että paino olisi ihan mennyt
alaspäin, en osannut odottaa. 
Ilman mitään sen kummempaa näin on käynyt ja siihen uskoin alunperinkin.

 Siitä inspiroituneena kaivoin esiin muutaman kuvan Mineasta tasan vuosi sitten.



Voi apua, miten sitä unohtaakin niin nopsaan mitä vuosi sitten tapahtui ja miltä kukin meistä näytti.
 Minea tietysti meistä muuttuu nopeimmin kun on vielä niin pieni ja ihan selvästi vauvanpyöreys alkaa hävitä kasvoilta ja koko olemuksesta.

 Mukavahan tätä blogia on aina välillä lueskella takautuvasti ja varsinkin sitten kun muisti alkaa pettämään ,että mitäs silloin tapahtuikaan..
Noita blogin alkuaikoja en pysty ilman punoittavia poskia lukemaan, siitä on ehkä hieman tapahtunut
kehitystä postitiiviseen suuntaan. 
; D

Kuvannut en ole mitään nyt joulun jälkeen ja siinäkin tulee nyt parannus kun pääsen
tästä parantumaan ja saadaan taas uutta intoa lähenevästä keväästä ja 
valon määrästä.

Sisustusjuttuja tulette näkemään varmasti, minun pienessä mielessä on vaikka ja ties mitä..

Nähdään taas pian, uutta intoa puhkuen.

Mukavaa lauantaita!



6 kommenttia:

  1. Kiva postaus =). Oli kiva käväistä teillä ja näin kun harvemmin Mineaa näkee niin huomaa kyllä jotta vauvanpyöreys on alkanut lähtemään. Kaunis ja suloinen tyttö, äitiinsä tullu =D ...niin ku totesimme ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun kävitte ja tulkaa toistekkin. hih.. niin juuri, yhtä ihana kuin äitinsä ; ))

      Poista
  2. Minea on kyllä hurjan pitkä tyttö. Sara joka on vaan noin puoli vuotta nuorempi on vasta 90cm. Suloisia kuvia & aivan ihana uusi banneri! Mukavaa viikonloppua :-)

    VastaaPoista
  3. Pikku Hiiri; No niihän se on, mitenkähän pitkä siitä oikein tuleekaan..?! Minä olen 169cm ja mies 183cm, ollaan kyllä molemmat keskimittaista pidempiä mutta ei nyt mitään hujoppeja. :)

    Kiitos, bannerin keskikuvassa mua vain häiritsee miehen kädessä oleva muovipussi, hih.. siinä on joululahjaksi saamamme kinkku!

    VastaaPoista
  4. Minä oon ollu 3v nä tasan 100cm,piti tarkistella vanhoista nlakorteista kun yritän miettiä ostanko pojalle jemmaan 98cm vai 104cm haalarin,jota tarvitaan siis vasta n 9kk päästä;)
    Suloinen tyttö sulla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, minullakin on neuvolakortti vielä tallella, pitääkin katsoa taas mitä itse oli tuon ikäisenä. Myös ruumiinrakenne vaikuttaa tuohon kokovalintaan ja merkkien kokoluokituksissa on eroja. Me otetaan ensi talveen ticksusta 116cm ja muista merkeistä melkein saa olla 122cm. Minealla oli tänä talvena kytössä koko 110cm tai 116cm joka vähän reilu vielä. : )

      Poista