Mitä meille kuuluu?

Ajattelin pitkästä aikaa kirjoitella mitä meille oikeastaa kuuluu, siis ihan

henkilökohtaisella tasolla.

Monesti olenkin saanut postia, että onko tämä vain mainosblogi kun ne omat jutut ovat hävinneet ja valitettavasti elämäntilanne on ollut sellainen että olen halunnut jättää henkilökohtaiset jutut vähemmälle.
Jätin blogien lukemisen melkein kokonaan ja varmasti missannut monta hyvää juttua, mutta
resussit eivät vain riittäneet.
Oli pakko keskittyä muutokseen mikä meillä oli edessä.

Nyt voin kuitenkin kertoa teille vähäsen mitä meille on kesän aikana tapahtunut.

Ensinnäkin olemme muuttaneet uuteen kotiin, asun nyt kolmen lapseni kanssa yksin.

Muutos on ollut suuri, isommat pojat muuttivat luokseni isänsä luota ja sitten muutto

toiseen asuntoon; koulujen vaihtoa, uusia kavereita, paperisotaa jne..

Voitte vain kuvitella mitä kaikkea tähän liittyy.

Suuria tunteita, luopumista ja uuden aloittamista.

Mutta nyt meillä on hyvä olla yhdessä.

Pojat harrastaa ja ovat saaneet uusia kavereita.

Mineakin on ottanut muutoksen ihan hyvin vastaan.
Mineaa tässä ehkä eniten jännitin koska on herkkä uusille asioille.

Tottuttelemista se on vaatinut kaikilta, mutta pikku hiljaa asiat loksahtaa paikoilleen.
Pitää aina muistaa että muutoksessa on monesti hyviäkin puolia. : )

Vietimme kesällä rippijuhlia.

Minun pieni miehenalkuni niin komeana puvussaan. <3

Tietenkin ollaan uitu, mökkeilty ja nautittu ihanan pitkästä kesästä.

Ti-ti nallea käyty katsomassa sekä Power parkissa huvittelemassa.

Käyty meidän vanhempien lapsuusajan maisemissa ihastelemassa kaunista luontoa ja muistelemassa menneitä.

Maalla on aina niin kivaa kesäisin.

Kesään on mahtunut niin iloisia asioita kuin murhettakin.

Pikku Minean tulevaisuus mietitytti, koska olenhan nyt yksin ja vastuussa

monen moisista asioista.

Helppoa ei ole ollut kun vuorokaudessa on vain 24h. : )

Yrittäjällä kun vapaa aikanakin pakkaa mietteet mennä siihen työhön vaikka pitäisi

keskittyä ihan muuhun.

Joskus vajoat niin syviin mietteisiin, ettet kuule kun lapsesi sanoo viidennen kerran "äitiiii"

Silloin tulee huono omatunto.

Onneksi minua ei ole tehty sokerista, vaikka siitä kyllä tykkään ; D

Joskus yön pimeinä tunteina on tuntunut että korttipakka hajoaa ja ahdistaa.

Mutta aamulla taas tuntuu paremmalta, että kyllä tämä tästä.

Mikä ei tapa -vahvistaa sanonta tulee tässä kohtaa mieleen. : )

Myös talouden synkät näkymät mietityttää kovasti kun uutiset ovat täynnä lomautuksia ja irtisanomisia.
Onko tilanne niin paha kuin mitä puhutaan vai meneekö se ohi.
 Kilpailu on ainakin koventunut täällä nettimaailmassa, sen on saanut huomata.

Varmasti teitä mietityttää nämä asiat ihan yhtä paljon kuin minuakin.
Teit mitä sitten vain.

 Pikku Minea onkin näistä edellämainituista syistä aina kiinni ma ja ti. Silloin pyrin hoitamaan
perheen asioita sekä yrityksen muita asioita joita ei pysty kaupalla ollessa hoitamaan.
Jotain aikaa itsellekin pitäisi olla, mutta se kyllä yleenä jää viimeiseksi.
Lenkille olen sentään päässyt nyt, kun pakottaa ottamaan ajan vain jostakin.
Mitään urheiluhullua minusta ei saa, mutta tämä istumatyön vastapainoksi voisi käydä vähän happihyppelyllä. : )


 

Näihin mietteisiin ja näihin tunnelmiin sanonkin teille nyt

Oikein mukavaa alkanutta viikkoa!

Kyllä asioilla on tapana järjestyä. : )