Lapsukaiset

ja me matkasimme mummolaan Isänpäivänä.

Matkaa oli noin 50km ja olimme sopineet, että tapaamme mummin&vaarin sekä

 veljeni perheen kanssa klo: 12.00 ruokapaikkamme edessä.

Aamu olikin sitten yhtä hässäkkää

-isille laulu ja kaffit sänkyyn

-kaikille juhlatamineet päälle

-suihkussa käyntiä ja meikkausta

-jotain aamupalaakin piti syödä

 -aina oli jokin hukassa ja minä olin jo välillä aika hajamielinenkin..

PÄÄSSÄNI PYÖRII VAIN SE; ONKO KAIKKI TARPEELLINEN MUKANA!?

(vaarin lahja, neidille vaihtovaatteet, vaipat, nokkamuki, matkasyöttötuoli jne..)

Aamulla isiä onnittelemassa, huomatkaa kirjakaupan tarra neidin otsassa! : )

Aika haastavaa ja sekasortoista sanoisin!

Talo jäikin sellaiseen kuntoon siinä kiireessä,

että olenkin sitä tässä illan siivoskellut.

Ja minkälaisen määrän "teinit syövät" ja tekevät

TISKIÄ! : /

Joku kasvun kausi meneillään, kun syövät enemmän kuin raavas mies!

: )

Jääkaapin saranat ovatkin kovalla koetuksella...

isi saikin tällaisen kirjan!

Syöminen menikin mukavasti ja kaikki saivat masun täyteen.

Seuraavaksi suuntasimme minun Vaarini haudalle.

Sää oli oikein ihana tuohon tarkoitukseen, kun ei vaatetusta ei niin hirveästi kellään ollut.

Aurinko paistoi ja se iänikuinen viima oli poissa!

Neidillä ei millään meinannut pysyä tumput kädessä ja lakkiakin saatiin 

muutama kerta maasta poimia.

Tuo Benettonin takki & hattu yhdistelmä on kyllä kaunis!

Uggsin tyyliset saappaat on Next:in mallistoa.

Tumput Name it.

Kappahlin mekko, burberryn paita, sukkikset Zara

Mummolassa oleva keinutuoli on aina yhtä hauska!

Toinen kiinnostava juttu on seinässä oleva kello ja soi ainakin tasatunnein.

Sitä ihmetellään silmät pyöreinä.

GING DONG...

 Minean käydessä päikkäreille, otettiin muutamia kuvia isommista lapsista.

Äidin oma kolmikko : D

Niin rakas, hauska ja vaativakin! <3

 Lähdönpäälle kuvasin vielä ulkona ja yksi kuva valottui näin hassusti.

Minusta se on hieno, kuin olisi keijujen sauvaa heilautettu : ))

Ps: Nyt kun olen pari kuukautta tätä blogia kirjoittanut, niin huomaan

kuinka nopeasti nykyään saan tarinaa tänne kirjoitetuksi..

alussa meni miettimiseen paljon aikaa, saati kirjoitusasun miettimiseen..

ja jos jonkinlaiseen jossitteluun. ; )

Nyt on löytynyt se minun tyyli..

ja toivottavasti te lukijat viihdytte sepustuksieni äärellä.

Tarina paranee päivä päivältä, niinkuin missä asiassa vaan..

harjoitus tekee mestarin!

-Martze-